Höpinää mm. raakaruuasta ja koulutuksen etenemisestä!

Kasvattajan luona Rhaegal tottui saamaan aamupalan kahdeksan maissa. Ja vaikka täällä ruokarytmi on uuden mamman epäsäännöllisen päivärytmin vuoksi myös epäsäännöllinen, saan joka aamu kahdeksan aikaan herätä siihen kun sänkyyn hypännyt pissalta haiseva otus nuolee naamaani. Meillä sänky ja sohvat on kissojen valtakuntaa ja Reiksulla ei ole niille mitään asiaa. Siispä joka aamu nostan sen sängystä alas kirosanojen saattelemana... noin kaksikymmentä kertaa... sen jälkeen se hyvinä aamuina luovuttaa. Jos jollain on hyviä ideoita kuinka saan pennun pysymään poissa sängystä, SAA KERTOA! Koulutuksessa apuna ollut kirjanen nimittäin toimii sen oletuksen mukaan, että pentu ei pääse itse hyppäämään sängylle.

Raakaruokailun vaikeutta pelkäsin pitkään ennen Rhaegalin tuloa, mutta nyt pari viikkoa Reiksun tulon jälkeen voin todeta, että ihan turhaan. Hän selvästi rakastaa kunnon ruokaa, vatsa toimii hyvin ja paino on kokoon nähden hyvä, eli ei tunnu minun käsiini liian laihalta tai pullealta. Tällä hetkellä meillä on syöty kolmesti päivässä. Aamupalalla lihaa (esim. luutonta kanaa), päivällä lihaa ja soseutettuja kasviksia (esim. naudanmahaa ja lehtikaalia + porkkanaa + kesäkurpitsaa + omenaa + kasvisöljyjä E-vitamiinin ja omega 3 rasvahappojen vuoksi) ja iltapalalla on sitten lihaisan luun vuoro (kanansiipi on pennulle helpoin). Kerran viikossa on myös kalapäivä (kalasta saa D-vitamiinia ja omega 3 rasvahappoja) , jolloin korvaan lihat lohella. Tarkoitus on lisätä ruokavalioon seuraavaksi maksa, josta saa hyvin A-vitamiinia.

Koulutuksessa on edetty hyvin. Ajattelin käydä 8-12vk ikäkauden ajalle suunnitellut asiat läpi kohta kohdalta :)

Sisäsiisteyden alkeet

Päivisin Rhaegal tekee tarpeet pääasiassa ulos, mutta vahinkoja sattuu vielä sisällekin. Yön yli pidätyskyky ei riitä millään, joten öisin tarpeet tehdään sanomalehditettyyn nurkkaan.

Tervehtiminen hyppimättä

Vieraisiin Reiksu suhtautuu hyvin varauksella, eikä näinollen hypi. Minua  ja Artoa sen sijaan tervehditään iloisemmin, mutta 1-2 hypyn jälkeen muistetaan että ainiin huomiota tuleekin rauhoittumalla, ja sitten istutaankin nätisti viereen :)

Rauhoittuminen

Rauhoittuminen käskystä onnistuu lähes täydellisesti, joskin Reiksu on mieltänyt rauhoittumisen tarkoittavan nimenomaan istumista, eikä vain yleistä rauhallisuutta. Mutta väliäkös sillä missä asennossa rauhoittuu, kunhan rauhoittuu. Olen alkanut testata kuinka pitkään kärsivällisyys kestää ja sanonut "rauha" ja venyttänyt palkinnon antamista yhä pidemmälle ja pidemmälle, jotta se ymmärtäisi ettei rauhoittuminen tarkoita sitä että pylly lasketaan sekunniksi maahan ja se riittää. Ja kyllähän se pysyy rauhallisena ja pystyy odottelemaan jo pidempiäkin aikoja. Ei silti minuuteista puhuta.

Lumessa pyöriminen on parasta

Tutkiminen, kynsien leikkaaminen jne...

Olen totuttanut Reiksua tutkimiseen niinä hetkinä kun hän on väsynyt ja lepäilee. Hänen makoillessaan kuljettelen käsiäni pitkin vartaloa, katson tassut ja varpaat, kurkistelen korviin jne. Myös hampaita hän antaa yleensä katsoa ihan kiltisti ja kynsien leikkaus sujuu, joskaan kärsivällisyys ei kestä niin kauaa että kaikkien tassujen kynnet saataisiin leikattua yhdellä kertaa. Pesemistä ei olla koitettu vielä, silloin tällöin nostan hänet kylpyammeeseen, annan siellä namin ja nostan pois ammeesta.

Luoksetulo

Osaa hyvin ja säntää luokse kutsuhuudon kuultuaan...Paitsi jos on joku ihan älyttömän kiinnostava aktiviteetti menossa ulkona (tunkion tutkiminen, jousiammuntamaalin repiminen..) silloin ei ota kuuleviin korviinsa... Huoh.. huskyt :'D

Toiminnan keskeyttäminen

(=käsky jolla lopettaa touhunsa, kun on tekemässä jotain tuhmaa) Ei osaa. Eikä pentukirjassa neuvottu harjoitus sovi Rhaegalille.. Siinä herkkua piilotetaan mikrokuvun alle ja kun pentu lopettaa ruuan tavoittelun se palkitaan herkulla. Myöhemmin lisätään vihjesana, esim "jätä" "loppu" tms. No ongelma tässä on, että Rhaegal ei ole tyhmä. Ekan kerran jälkeen se tajuaa että Hei, miksi olisin kuvun kimpussa kun ei sieltä mitään saa, toisinkuin mamman taskusta näkyy lopetettuani aina löytyvän jotain. Näin ollen toistot ei onnistu.

Valjaat ja talutin

Valjaiden pukeminen sujuu. Pidän herkkua pääaukon toisella puolella ja Rhaegal pujottaa itse päänsä valjaiden läpi. Kun valjaat on päällä lähden kävelemään ympäri kämppää ja palkitsen Reiksun aina kun se kulkee mukana. Ja sehän kulkee jo todella kiltisti. Seuraavaksi pitäisi lisätä soppaan se talutin. Kerran kokeilin, mutta taluttimen pureskelu oli paljon kiinnostavampaa kuin harjoitus...

Yksinolo

Ei kivaa! Reiksu huutaa aina kun käyn esim. vessassa tai yläkerrassa ottamatta sitä mukaan. Jos ajoitan huoneesta poistumisen ruokailun kanssa samaan aikaan, voin hyvin olla pois sen aikaa kun hän syö. Jostain syystä suhtautuu paljon rauhallisemmin siihen, jos poistumme koko asunnosta. Jään yleensä ulko-oven taakse kuuntelemaan alkaako huuto. Eikä se ala. Yleensä takaisin palattuamme hän nukkuu rauhallisena.

Autoilu

Rhaegalin paikka autossa on farkkuauton takaluukussa. Itse autoilua hän ei pelkää, sillä pienempänä kun sai olla hantin jalkatilassa, mitään ongelmaa ei ollut. Mutta takana matkustaminen ei ole lainkaan niin hauskaa, ja todennäköisesti se johtuu siitä että hän on siellä yksin. Annan hälle aina herkkuluun mukaan ja sitä se saattaa jauhaa ihan tyytyväisenä koko matkan hiljaa. Jos kyseessä on pidempi matka, alkaa huuto yleensä viimeistään 20min jälkeen.

Ruuan ansaitseminen

Meillä ruuan anto hoidetaan niin, että kun Rhaegal näkee minut kulho kädessä, sen on rauhoituttava, istuttava kauniisti eteeni ja katsottava suoraan silmiin saadakseen ruuan. Sujuu moitteetta joka kerta!

Sosiaalisuus

Kissat... Väinön ja Donnan kanssa yhteiselo sujuu ongelmitta. Väinö on pari kertaa jopa innostunut leikkimään, parit pusut on vaihdettu ja todistimpa sellaistakin tilannetta, jossa Rhaegal vei luunsa lahjaksi Väinölle. Ei tarvi varmaan sanoa että sydän suli! Mana pelkää edelleen ja välttelee samassa tilassa hengailua.

Hugo-mopsi on valitettavasti ainoa koira, jota ollaan treffattu. Mulle vinkattiin onneksi alaikärajattomista pentutreffeistä, joissa ajattelin seuraavana tiistaina piipahtaa. :)

Ihmisiä on tavattu kyllä sitten monenmoisia. Ei kuitenkaan vielä ollenkaan lapsia, sillä niitä löytyy lähipiiristäni älyttömän vähän. Ensimmäisillä kerroilla Reiksu on varautunut, mutta yleensä toisilla treffeillä ujostelua ei ole juuri ollenkaan.

Ensimmäinen metsäretki :3

Että sellaista. Jotain saatoin unohtaa, mutta eiköhän ne tärkeimmät siinä tullut. Mielestäni ollaan pärjätty upeasti ja Rhaegal osaa uskomattoman paljon, kun ottaa huomioon, että kyseessä on alle 10 viikkoinen HUSKY! Onneksi mulla on ihmisiä, joilta voi kysellä neuvoja tarvittaessa^^

Palaillaan!