Koiratreffit ja taisteluharjoitukset

Meillä on ollut jännittävä ja tapahtumarikas viikonloppu! Lauantaina oltiin äitini luona Hugo-mopsia moikkaamassa Kokemäellä, joten tämä oli paitsi ensimmäinen koiratreffi, myös ensimmäinen pidempi automatka (~45min) yksin farkkuauton takana. Sunnuntaina pihallamme oli SCA-fighting treenit ja ihmeteltiin paitsi haisevia haarniskoituja ihmisiä, myös kovaa kolinaa. Myös uusia taitoja on opittu ja yksinoloakin alettu pienissä määrin sietää.

Koiratreffit sujui paremmin kuin olin edes odottanut. Ensin Hugo vaikutti vähän pelottavalta, mutta röyhkeänä mopsina se kipitti perässä haistelemassa siihen saakka kunnes Rhaegal rohkaistui ja lakkasi kipittämästä karkuun. Pian olikin sellaiset juoksuleikit pystyssä, että piti vähän parivaljakkoa rauhoitella. Hyvin pysyi vanha pötkylä meidän energisen pennun perässä. Treffit oli selvästi molemmille osapuolille mieluinen yllätys ja kovan leikin jälkeen Rhaegal sammui täysin, lösähti keittiön lattialle ja siirtyi ihan toiseen ulottuvuuteen.. Kotimatka oli hyvin hiljainen.

Rottinkitaistelu on meillä joka sunnuntainen ohjelma, joten tämän sivusta seuraamiseen halusin Reiksun tottuvan myös mahdollisimman aikaisin, sillä toivon että voin myöhemminkin ottaa sen harjoituksiin mukaan. Harjoitukset siirrettiin siis täksi sunnuntaiksi meidän takapihallemme, jotta Rhaegal voi ensimmäistä kertaa seurata tätä kovaäänistä toimintaa tutussa ympäristössä. Ja ihan hyvä, se osoittautui nimittäin hyvin jännittäväksi touhuksi pienen huskyn silmissä. Katselimme sitä siis etäämmältä, Reiksu juoksi välillä piiloon tarkkailemaan ja uskaltautui silloin tällöin ottamaan muutaman askeleen lähemmäs. Harjoituksiin osallistuneihin ihmisiin se suhtautui kuitenkin haarniskoista huolimatta hyvin samaan tapaan kuin muihinkin vierailijoihin. Ensin nuuhkittiin vähän kauempaa ja sitten varovasti lähestyttiin ja ihmeteltiin että mikäs tyyppi se tämä on.

Auton takana matkustaminen sujuu vielä vähän vaihtelevasti. Hantin jalkatilassa mitään ongelmaa ei ollut, joten oletan ettei vika ole itse autoilussa vaan yksin jäämisessä. Lyhyet matkat sujuu yleensä hyvin jos seurana on herkullinen luu, mutta esimerkiksi lauantaina menomatkalla mekkala yltyi aika mahtavaan äänenvoimakkuuteen. Yksin jäämistä ollaan harjoiteltu pieni aika kerrallaan, ja se on edennyt sen verran, että mamma pääsee jo piipahtamaan yläkerrassa tai käymään pissalla ilman sen suurempia laulukonserttoja :') Taluttimessa kävelyä ollaan myös treenattu ilman varsinaista talutinta. Rhaegal alkaa jo hyvin ymmärtää, että valjaat päällä kuuluu kävellä kiltisti mamman vierellä jos tahtoo namia. Huomenna lyödään varmaan jo talutin kiinni.

Että sellaista ollaan puuhailtu. Ens viikolla on todennäköisesti tiedossa lisää treffejä ja lisää uusien taitojen opettelua. Niistä ehkä myöhemmin!