Sosiaalistumista

Tiedättekö sen tunteen kun otatte lemmikkinne heti luovutusikäisenä pentuna, ettekä yhtään huomaa kuinka se kasvaa, kunnes yhtäkkiä tajuatte, että sehän on jo melkein täyskasvuinen? Joo minäkin tiesin joskus. Samaa ei voi sanoa nyt. Joka aamu kun herään, minua tuijottaa paljon suurempi koira, kuin se jolle illalla toivotin hyvää yötä.

Myös väri vaihtuu ja punainen muuttuu pikkuhiljaa harmaaksi joka tummuu ja tummuu. Pää koittaa vielä parhaansa mukaan pysyä punaisena. Saas nähdä koska koittaa se aamu, kun kinkerin sijaan mua tuijottaakin sängyn vieressä papparainen.

Ollaan sosiaalistuttu oikein urakalla. Nähty minun kavereitani, vierailtu yhdessä barffikaupassa, sekä Mustissa ja Mirrissä. Ekat vieraat olivat ne pelottavimmat. Nyt ei enää niin paljon jännitetä vieraita ihmisiä, vieraat paikat sen sijaan saa vähän tärisemään. Onneksi Porin D & C Barffissa, sekä Mustissa ja Mirrissä oli molemmissa mahtavaa henkilökuntaa, jotka lahjoivat Reiksun herkuilla ja saivat pelottavan paikan muuttumaan mukavaksi. Mustista ja Mirristä tarttui mukaan valjaat. Enää ei tarvitse lainata Kutku-kissan valjaita :''D Nuo oli vielä hitusen isohkot, mutta jos oltais otettu ne kokoa pienemmät, ne ois ollut jo hetken päästä aivan liian pienet.

Huomenna meillä on ekat koiratreffit äitini mopsin kanssa. Hugo on kohtalaisen rauhallinen ja kiltti koira, ja sen kanssa tullaan tulevaisuudessa olemaan todennäköisesti enemmänkin tekemisissä, joten hyvä tutustua siihen jo tässä vaiheessa.

Huomisista treffeistä ja muusta mukavasta todennäköisesti myöhemmin!