Ensimmäinen ELL käynti ja muita kuulumisia

Huskypoikamme ristittiin Rhaegaliksi. Nimi oli valmiina jo ennen kuin koko pentua oli varattuna, mutta vasta tänään kun eläinlääkäri kirjoitti nimen koneelleen, tuli sellainen olo että se nimi on nyt sitten SE. Kirjotuksessa olen kuitenkin käyttänyt usein korviketta "Reiksu", ihan vaan helppouden vuoksi :D

Tosiaan.. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti koitti nopeammin kuin olisin toivonut. Mana (kissa) nimittäin veti viimeyönä Reiksua köniin. Tiedostin että ongelmia saattaa tulla, kun tuon koiranpennun kissatalouteen, mutta en kyllä toivonut sen näin nopeasti eläinlääkärikäyntiin johtavan. Yhteiselo sujui alussa todella hienosti. Kissat seurailivat lähinnä etäämmältä huskyvauvan touhuja ja kävivät välillä lähempänäkin nuuhkissa ilman sen suurempaa draamaa. Viimeyönä Mana ja Väinämöinen (kissa) költsäsivät tyytyväisinä sängyillä, kun sängyn alla lymyillyt pentu päätti yhtäkkiä yllättäen hypätä sänkyä vasten. Säikähtänyt Mana huitaisi nopeasti tassulla päin pläsiä ja juoksi sitten Väinön kanssa pois.

Rhaegalin silmäluomeen tuli pieni naarmu ja kurkein näkyisikö silmässä jotain. Ei näkynyt. Huokaisin helpotuksesta, säikähdyksellä selvittiin. Jatkossa vaan tarvii pitää karvakasojen touhuja tarkemmin silmällä jos ovat samassa tilassa. Noh aamulla heräsin ja Reiksu tuli tuttuun tapaansa sänkyäni vasten toivottamaan hyvät huomenet. Kahden silmän sijasta muhun oli suunnattu vain yksi. Toinen oli kiinni ja aivan rähmän peitossa. Päivystävälle soitto ja muutaman tunnin päästä kiidettiin silmää näyttämään. Ei ole mitään rikki, ärsyyntynyt vaan osumasta. Salvaa aamuin ja illoin ja hyvä tulee! Huhhuh.

Harmitti ettei oltu yhtään varauduttu ELL käyntiin ja näinollen vauvaamme ei oltu yhtään valmisteltu/koulutettu moiseen tapahtumaan. Tuntia ennen lääkäriin lähtöä vedettiin pikainen pöydällätutkimis-treeni herkkujen kanssa, ja voi että luonasi eläinlääkärikäynti hienosti!

Rauhoittumis-harjoittelu oli sellainen minkä katsoin meidän pennun kohdalla aiheelliseksi aloittaa ensimmäisenä, tästä on nimittäin kuoriutunut aikamoinen kohno. Yhden päivän harjoittelun jälkeen ihana fiksu poikamme osaakin jo rauhoittua käskystäni, mikäli mitään liian suurta ärsykettä ei ole taustalla. Vielä pitää saaha se tottelemaan Artoakin :--D Seuraavaksi otetaan varmaan luoksetuloa, yksinoloa ja farkkuauton takana matkustamista.

Ruokavaliokin on pienellä kokenut vähän muutoksia. Pentuaikana syödyt raksut vaihettiin asteittain raakaruokaan ja tänään oli eka päivä kun vedettiin pelkkää raakaa. Ai että tuo rakastaa sitä, varsinkin naudan maha tuntuu olevan ykköslempparia. En usko että enää suostuu raksuihin edes koskemaan :')

Että sellaista ollut meillä parin päivän ohjelma. Onneksi säikähdyksellä selvittiin Manan raivosta ja rauhallinen yhteiselo kissojen ja Rhaegalin välillä on taas jatkunut. Uskon ettei tuo enää toista kertaa tee yllätyssyöksyä kissaa kohden. Että onni onnettomuudessa oli se, että oppi vähän kunnioittamaan kissoja. Vaikka silmä olikin aika ilkeä paikka ottaa osumaa.

No mut eipä muuta! Meitsin eläinkartanon tapahtumiin palaillaan taas myöhemmin!