Haluan aloittaa taluttimessa kävelystä. Pari postausta takaperin mainitsin, että aijon pian lisätä valjaissakävelyharjoituksiin taluttimen ja tänään oli se suuri päivä kun tehtiin ensimmäinen lenkki taluttimen kanssa. Lenkin pituus n. 200 metriä ja aikaa kului vajaa tunti! Edettiin aina kun Rhaegal käveli mukana vetämättä... Eli noin kaksi askelta kerrallaan ja sitten viiden minuutin paussi, jonka aikana se riuhtoi hulluna yrittäessään sinkoilla pusikkoon, katukyltille, pihassa hääräävän naapurin luo..... Hyvin meni! Ehkä Arto tekee seuraavan lenkin.
Pääsiäinen tulee pian! No ei ihan pian, mutta ainakin yllätysmunat ovat ilmestyneet kauppoihin. Me ei tarvita yllätysmunia, meillä on yllätyshusky! Se kävelee kohti, tuijottaa silmiin, raottaa suutaan ja paljastaa hampaiden välistä vilkkuvan yllätyksen. Tästä alkaa jännittävin vaihe! Jotain siellä suussa on, muttet yhtään tiedä mitä! Muistatteko kuinka vaikeaa se välillä oli lapsena avata se yllätysmunan keltainen kotelo? Vähintään yhtä vaikeaa se on nykyään minulle avata tuon suu. Lapsena saattoi pyytää äitin tai muun aikuisen apuun. Kenet voi pyytää apuun kun on itse (olevinaan) aikuinen? Ja vaikka joku suostuisikin, en toivoisi edes veriviholliseni työntävän sormiaan tuon hampaiden väliin, sormistaan pääsee eroon helpommallakin. Ahaa ehkä joku mafiapomo ostaisi tuon avuksi velkojen perintään. Vai pitäisikö alkaa vuokrata?
Miesten pitää aina ylireagoida hellyydenosoituksiin... Ne ei vaan osaa olla rennosti kun joku tahtoo osoittaa rakkauttaan. Tänään menin lattialla nukkuvan Rhaegalin viereen makaamaan ja otin sen haliotteeseeni. Mielessäni paistoi vaaleanpunainen mielikuva jossa makaan lattialla netflixiä katsoen koiravauva kainalossa. Rhaegal avasi silmänsä ja katsoi minua.. Laitoin silmät kiinni ja kurotin antamaan pusun sen otsalle. Virhe. Sillä sekunnilla kun huulet koskettivat karvaista otsaa, helvetti pääsi irti. Kieli naamassa, kieli hiuksissa, hampaat korvassa, hampaat nenässä, koira mahan päällä, koira vieressä, koira naamalla, hampaat kädessä, kieli suussa.. Ja kaikki tuo edellä mainittu tapahtui sekunnin kymmenesosassa ja toistui uudestaan ja uudestaan. Yliherkkäihoisena moiset rakkaudenosoitukset saa mut mustelmille.. Äsken kylvyssä laskin äkkiseltään kropastani 16...
Eikä pidä unohtaa kuinka ihanaa on kun lapsonen kasvaa. Portaisiinmenon estävä portti jäi liian matalaksi ja Rhaegal otti oikeudekseen valita missä kerroksessa hengailee ja kuinka paljon kipittää portaita päivittäin. Se siitä lonkkien suojelusta. Kissanpaskahuoneeseen pääsyn estävä portti on muuten vaan muutamia senttejä korkeampi. Odotan innolla sitä, kun saavun kotiin ja Rhaegal on syönyt kaiken ruskean kullan hiekkalaatikosta.
Oon jutellut ongelmistani yhdelle huskykasvattajalle, Millalle. Se nauraa meille. Sanoo että ollaan läppä pari. No niinhän me ollaankin, en kiellä. Eikä mun kannatakaan mitään kieltää. Oon yrittänyt kieltää Rhaegalia. Se vaan villiintyy siitä. Millan mielestä se johtuu siitä, että kuulostan kieltäessäni vinkulelulta.. Vitun helari. Yritin kerran muristakin tolle. Se katteli mua sen jälkeen sellasella wtf-ilmeellä ja sanoin sille: "Älä viitti kattoo mua noin, se oli paras murina mihin mamma pysty..." Sit se vaan totes et "oolspraittis" ja alko touhuumaan muuta. Luultavasti häpes mua sen verran ettei pystynyt olemaan lähellä hetkeen.
Tää on ehkä saanut mut sekoomaan totaalisesti päästäni, koska kaiken ton tekstin perään voin ihan rehellisesti sanoa, että rakastan tätä otusta ja nautin arjesta tän kanssa. Vaikka se yhtä helvettiä onkin. Ehkä oon itsekin demoni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentti on tervetullutta :)