Kuulumisia ja kasa kuvia!

Siitä saakka kun Rhaegal saapui mun luo, oon kuskaillut sitä paikasta toiseen. On käyty tutustumassa eri kokoisiin, eri näköisiin ja eri ikäisiin koiriin, erilaisiin ihmisiin ja erilaisiin paikkoihin. Ihana huomata nyt kolmentoista viikon kynnyksellä kuinka vaiva on maksanut itsensä takaisin. Mun arka varautunut koiranpentu ei enää arastele uusia ihmisiä ja rakastaa kaikkia koiria. Se tutkii innoissaan uudet paikat ja on autossakin kiltisti hiljaa, kun tietää että automatka johtaa lähes poikkeuksetta johonkin kivaan jännittävään paikkaan. Saan päivittäin kuulla kuinka hieno, rohkea ja kiltti poika mulla on. Empä ois alussa uskonut, että pian mun pelkuripentua kehutaan rohkeaksi. Tai kiusanhenkeäni kiltiksi.

Lapset on ainoita, jotka edelleen aiheuttaa vähän jännitystä.. Mutta onko tuo ihmekkään, mun lähipiirissä on todella vähän lapsia ja Rhaegal on päässyt tapaamaan vain yhtä ja samaa. Tänään mulla oli hetken aikaa hoidossa vajaa 3 vuotias Nancy tytteli ja aavistuksen toivottomalta tuntuneen alun jälkeen, he jo Rhaegalin kanssa puuhastelivat sujuvasti yhdessä!

Loppuun vielä ennen kuvaläjää vastaus kysymykseen, jonka lähes jokainen ei-koiraihminen on multa kysynyt: Koiran haju. Kyllä, siihen oikeasti tottuu! Ei ne koiraihmiset niin hulluja ole, kun väittävät ettei koirat haise pahalle. Ne ei oikeasti haise niiden neniin pahalle. Rhaegalkin haisee löyhkäävän alun jälkeen mun nenääni nykyään perhosilta, hattaralta ja rakkaudelta<3

Eipä muuta, nauttikaa kuvista:

Ensimmäisillä pentutreffeillä oli pirun jänskää, mut onneks pääs aina jalkosen alle turvaan. 9.2.2016

Rhaegal ja Pontus rotikka 12.2.2016

Rhaegal ja Paavo labris 13.2.

Rhaegalin virallinen 12vk nassukuva :3 ....

..ja kroppakuva :)

Tää on yks maailman kauneimmista näyistä. Nukkuva huskyvauva.

Toisella puolella maailmaa asuva pikkusiskokin tapas vihdoin tällä viikolla riiviön :D

Ja Väinön ja Rhaegalin rakkaus suhde syventyy päivä päivältä :D

Demoniäidin positiivisuuspostaus

Suomen kielessä ei riitä sanat kuvaamaan elon iloa pienen huskyvauvan kanssa. Aijon kuitenkin yrittää parhaani kuvaillakseni meidän ruusuista arkea mahdollisimman todenmukaisesti!

Haluan aloittaa taluttimessa kävelystä. Pari postausta takaperin mainitsin, että aijon pian lisätä valjaissakävelyharjoituksiin taluttimen ja tänään oli se suuri päivä kun tehtiin ensimmäinen lenkki taluttimen kanssa. Lenkin pituus n. 200 metriä ja aikaa kului vajaa tunti! Edettiin aina kun Rhaegal käveli mukana vetämättä... Eli noin kaksi askelta kerrallaan ja sitten viiden minuutin paussi, jonka aikana se riuhtoi hulluna yrittäessään sinkoilla pusikkoon, katukyltille, pihassa hääräävän naapurin luo..... Hyvin meni! Ehkä Arto tekee seuraavan lenkin.

Pääsiäinen tulee pian! No ei ihan pian, mutta ainakin yllätysmunat ovat ilmestyneet kauppoihin. Me ei tarvita yllätysmunia, meillä on yllätyshusky! Se kävelee kohti, tuijottaa silmiin, raottaa suutaan ja paljastaa hampaiden välistä vilkkuvan yllätyksen. Tästä alkaa jännittävin vaihe! Jotain siellä suussa on, muttet yhtään tiedä mitä! Muistatteko kuinka vaikeaa se välillä oli lapsena avata se yllätysmunan keltainen kotelo? Vähintään yhtä vaikeaa se on nykyään minulle avata tuon suu. Lapsena saattoi pyytää äitin tai muun aikuisen apuun. Kenet voi pyytää apuun kun on itse (olevinaan) aikuinen? Ja vaikka joku suostuisikin, en toivoisi edes veriviholliseni työntävän sormiaan tuon hampaiden väliin, sormistaan pääsee eroon helpommallakin. Ahaa ehkä joku mafiapomo ostaisi tuon avuksi velkojen perintään. Vai pitäisikö alkaa vuokrata?

Miesten pitää aina ylireagoida hellyydenosoituksiin... Ne ei vaan osaa olla rennosti kun joku tahtoo osoittaa rakkauttaan. Tänään menin lattialla nukkuvan Rhaegalin viereen makaamaan ja otin sen haliotteeseeni. Mielessäni paistoi vaaleanpunainen mielikuva jossa makaan lattialla netflixiä katsoen koiravauva kainalossa. Rhaegal avasi silmänsä ja katsoi minua.. Laitoin silmät kiinni ja kurotin antamaan pusun sen otsalle. Virhe. Sillä sekunnilla kun huulet koskettivat karvaista otsaa, helvetti pääsi irti. Kieli naamassa, kieli hiuksissa, hampaat korvassa, hampaat nenässä, koira mahan päällä, koira vieressä, koira naamalla, hampaat kädessä, kieli suussa.. Ja kaikki tuo edellä mainittu tapahtui sekunnin kymmenesosassa ja toistui uudestaan ja uudestaan. Yliherkkäihoisena moiset rakkaudenosoitukset saa mut mustelmille.. Äsken kylvyssä laskin äkkiseltään kropastani 16...

Eikä pidä unohtaa kuinka ihanaa on kun lapsonen kasvaa. Portaisiinmenon estävä portti jäi liian matalaksi ja Rhaegal otti oikeudekseen valita missä kerroksessa hengailee ja kuinka paljon kipittää portaita päivittäin. Se siitä lonkkien suojelusta. Kissanpaskahuoneeseen pääsyn estävä portti on muuten vaan muutamia senttejä korkeampi. Odotan innolla sitä, kun saavun kotiin ja Rhaegal on syönyt kaiken ruskean kullan hiekkalaatikosta.

Oon jutellut ongelmistani yhdelle huskykasvattajalle, Millalle. Se nauraa meille. Sanoo että ollaan läppä pari. No niinhän me ollaankin, en kiellä. Eikä mun kannatakaan mitään kieltää. Oon yrittänyt kieltää Rhaegalia. Se vaan villiintyy siitä. Millan mielestä se johtuu siitä, että kuulostan kieltäessäni vinkulelulta.. Vitun helari. Yritin kerran muristakin tolle. Se katteli mua sen jälkeen sellasella wtf-ilmeellä ja sanoin sille: "Älä viitti kattoo mua noin, se oli paras murina mihin mamma pysty..." Sit se vaan totes et "oolspraittis" ja alko touhuumaan muuta. Luultavasti häpes mua sen verran ettei pystynyt olemaan lähellä hetkeen.

Tää on ehkä saanut mut sekoomaan totaalisesti päästäni, koska kaiken ton tekstin perään voin ihan rehellisesti sanoa, että rakastan tätä otusta ja nautin arjesta tän kanssa. Vaikka se yhtä helvettiä onkin. Ehkä oon itsekin demoni? 

Dominoiva Demoni

"O-ou :D Sä tuut oleen kuses sen kanssa :D Uhmakas pirulainen. Ei vaa älä ny pelästy, mut se kuulostaa tosi dominoivalt ton ikäseks"

Rhaegal on päättänyt että lauman johtaja ois paljon mukavampi arvoaste hälle ja susimamma pelkää joutuvansa suohon. Päivisin se käyttäytyy normaalisti ja kiltisti, mutta illalla siitä tulee TODELLA LEVOTON. Sen käyttäytymistä on vaikea kuvailla, mutta se puree ja käskyttää. Se katsoo suoraan silmiin ja sanoo "VÖÖF" ja sen jälkeen koittaa ottaa kunnon haukkasun kämmenestä. Eilen illalla se myös nylkytti mun jalkaa. Kukaan jolta kysyin, ei ollut törmännyt nylkyttävään huskyyn ikinä.. EI IKINÄ. Kävi kuitenkin ilmi, ettei Reiksu ole pentueen ainoa moista harrastava. Kovaluonteisia otuksia kuoriutui näistä pikkuisista.

Mua on neuvottu käskyttämään, ottamaan niskasta lujaa kiinni ja laittaa se tottelemaan. Helpommin sanottu kuin tehty, tuo tottelee kun sille sopii. Eilen illalla kuitenkin nettiä kahlatessa eksyin tekstiin, jossa kerrottiin millaisilla eleillä laumassa elävä susi osoittaa olevansa johtaja ja koitin tänä aamuna huonoa käyttäytymistä toruessani ottaa mukaan näitä eleitä. Nousin sängyllä polvilleni, jotta olin paljon Rhaegalia korkeammalla ja olin selkä suorassa. Sanoin tiukalla äänellä pari toruvaa sanaa ja jäin tuijottamaan suoraan silmiin katsetta hetkeksikään kääntämättä. JA KUIN TAIKAISKUSTA SE TOTTELI. Se lopetti sänkyyn kiipeämisen. Jäin vielä hetkeksi lepäilemään ja seuraavaksi havahduin siihen kun Reiksu varasti pöydältä tavaraa ja sinne turvaan nostetut astiat tipahtelivat alas ja niitä se sitten nuoleskeli. Taas sama. Ylös. Kuumottava tuijotus ja torut. Se totteli ja jätti astiat rauhaan. Samoin se lopetti myös tietokonetuolin kaluamisen.. Se käveli levottomasti ympäri pari kiesiä ihmetellen, että mitäs sitä oikein puuhailis kun kaikki kiva on kielletty, ulvahti ("yhyy elämä on julmaa") ja meni omalle paikalleen lepäämään. Siinä se odotteli kiltisti, että mamma nousee ylös, eikä enää yrittänyt hyppiä sänkyyn.

Nyt täytyy sitten jatkossa pysyä hyvin tiukkana. Enää ei leikitä ollenkaan Rhaegalin aloitteesta. Ruuan ansaitseminen on myös hyvä tapa vahvistaa koiran asemaa. Se meillä on ollut käytössä tähänkin asti. Rhaegalin pitää istua kiltisti eteeni ja ruuan saa vasta katsottua silmiin. Tätä vaikeutetaan tulevaisuudessa, mutta näin pienelle pennulle tämä on vielä riittävä.

Hei en sano ei hyville vinkeille! Jos jollain on kokemusta dominoivan ja käskyttävän koiran kuriin laittamisesta, kommenttikenttä löytyy tuosta alapuolelta!

Huskytreffailua ja muuta löpinää

Toisinaan musta tuntuu että Rhaegal vähän jopa uskoo kun sitä kieltää. Toisinaan. Eilen aamulla jouduin nostamaan sen sängystä vaan pari kertaa tiukkojen torujen kera. Tänään aamulla taas sen parikymmentä. Tosin myönnetään, mun yöunet venahti tänään aika pitkiksi, toisella alkoi varmaan olla nälkä.

Ollaan kävelty paljon metsässä. Tuo on siellä ihan kuin kotonaan. Näkisitte kuinka taitavasti se liikkuu, se on jo melkein kuin aikuinen koira, mutta minikoossa. Myös ulkonäöllisesti ja rungoltaan se alkaa jo muistuttaa pelottavan paljon pientä aikuista koiraa, eikä näytä enää niin pentupallerolta. Niin ne lapset kasvaa. snif.

Viime perjantaina käytiin Alkuvoiman kennelissä moikkailemassa paria huskya. Ensin ihanaa Kinaa (vannon vielä jonain päivänä varastavani sen) ja sitten 7kk ikäistä Gregoa. Vähän jänskätti mitä leikistä tulee, kun Rhaegalin ja Gregon kokoero oli niin valtava, mutta leikki sujui ihan hienosti, eikä mennyt liian rajuksi. Myös toinen uusi ja jännä asia tuli Reiksua vastaan kennel-vierailulla. LAPSI. "Kamalin asia maailmassa t.Rhaegal" Se ei ollut ihan yhtä lämmin kohtaaminen, Reiksu oli ihan kauhuissaan. Ehkä seuraava lapsitapaaminen sujuu paremmin :') Harmittaa kun lähipiirissä on niin vähän lapsia, ettei pääse kunnolla tutustuttamaan..

Salamavalo ei oikein imartele :')

Käytiin taas SCA-taisteluakin seurailemassa ja se ei ollut enää lainkaan niin pelottavaa :)

Rhaegal taitaa olla vähän ihastunut Väinöön. Kerroin viime postauksessa kuinka olin nähnyt Reiksun vievän luun lahjaksi Väinölle. Nykyään sillä on lähes pakonomainen tarve päästä pussailemaan Väinöä tämän ollessa lähistöllä. Se aiheuttaa ongelmia esim sellaisessa tilanteessa, että Väinö nukkuu vieressäni sängyssä ja Reiksulla ei ole lupa tulla sänkyyn. En ole ihan varma tunteiden molemminpuolisuudesta. Kissaotus tuntuu lähinnä miettivän että mitäs helvettiä täällä tapahtuu ja mitä tuo otus nyt aikoo.

Jeps luurilla tulee tosi hyvälaatuisia kuvia pimeessä :--D

Vähän päälle viikon päästä lähetäänkin Kokemäelle koiravahdeiks ja saadaan elellä monta päivää koiraystävän kanssa :) Huomenna ajateltiin vihdoin käydä kurkkailemassa myös niillä alaikärajattomilla pentutreffeillä! Että sellasta tälläkertaa!

Höpinää mm. raakaruuasta ja koulutuksen etenemisestä!

Kasvattajan luona Rhaegal tottui saamaan aamupalan kahdeksan maissa. Ja vaikka täällä ruokarytmi on uuden mamman epäsäännöllisen päivärytmin vuoksi myös epäsäännöllinen, saan joka aamu kahdeksan aikaan herätä siihen kun sänkyyn hypännyt pissalta haiseva otus nuolee naamaani. Meillä sänky ja sohvat on kissojen valtakuntaa ja Reiksulla ei ole niille mitään asiaa. Siispä joka aamu nostan sen sängystä alas kirosanojen saattelemana... noin kaksikymmentä kertaa... sen jälkeen se hyvinä aamuina luovuttaa. Jos jollain on hyviä ideoita kuinka saan pennun pysymään poissa sängystä, SAA KERTOA! Koulutuksessa apuna ollut kirjanen nimittäin toimii sen oletuksen mukaan, että pentu ei pääse itse hyppäämään sängylle.

Raakaruokailun vaikeutta pelkäsin pitkään ennen Rhaegalin tuloa, mutta nyt pari viikkoa Reiksun tulon jälkeen voin todeta, että ihan turhaan. Hän selvästi rakastaa kunnon ruokaa, vatsa toimii hyvin ja paino on kokoon nähden hyvä, eli ei tunnu minun käsiini liian laihalta tai pullealta. Tällä hetkellä meillä on syöty kolmesti päivässä. Aamupalalla lihaa (esim. luutonta kanaa), päivällä lihaa ja soseutettuja kasviksia (esim. naudanmahaa ja lehtikaalia + porkkanaa + kesäkurpitsaa + omenaa + kasvisöljyjä E-vitamiinin ja omega 3 rasvahappojen vuoksi) ja iltapalalla on sitten lihaisan luun vuoro (kanansiipi on pennulle helpoin). Kerran viikossa on myös kalapäivä (kalasta saa D-vitamiinia ja omega 3 rasvahappoja) , jolloin korvaan lihat lohella. Tarkoitus on lisätä ruokavalioon seuraavaksi maksa, josta saa hyvin A-vitamiinia.

Koulutuksessa on edetty hyvin. Ajattelin käydä 8-12vk ikäkauden ajalle suunnitellut asiat läpi kohta kohdalta :)

Sisäsiisteyden alkeet

Päivisin Rhaegal tekee tarpeet pääasiassa ulos, mutta vahinkoja sattuu vielä sisällekin. Yön yli pidätyskyky ei riitä millään, joten öisin tarpeet tehdään sanomalehditettyyn nurkkaan.

Tervehtiminen hyppimättä

Vieraisiin Reiksu suhtautuu hyvin varauksella, eikä näinollen hypi. Minua  ja Artoa sen sijaan tervehditään iloisemmin, mutta 1-2 hypyn jälkeen muistetaan että ainiin huomiota tuleekin rauhoittumalla, ja sitten istutaankin nätisti viereen :)

Rauhoittuminen

Rauhoittuminen käskystä onnistuu lähes täydellisesti, joskin Reiksu on mieltänyt rauhoittumisen tarkoittavan nimenomaan istumista, eikä vain yleistä rauhallisuutta. Mutta väliäkös sillä missä asennossa rauhoittuu, kunhan rauhoittuu. Olen alkanut testata kuinka pitkään kärsivällisyys kestää ja sanonut "rauha" ja venyttänyt palkinnon antamista yhä pidemmälle ja pidemmälle, jotta se ymmärtäisi ettei rauhoittuminen tarkoita sitä että pylly lasketaan sekunniksi maahan ja se riittää. Ja kyllähän se pysyy rauhallisena ja pystyy odottelemaan jo pidempiäkin aikoja. Ei silti minuuteista puhuta.

Lumessa pyöriminen on parasta

Tutkiminen, kynsien leikkaaminen jne...

Olen totuttanut Reiksua tutkimiseen niinä hetkinä kun hän on väsynyt ja lepäilee. Hänen makoillessaan kuljettelen käsiäni pitkin vartaloa, katson tassut ja varpaat, kurkistelen korviin jne. Myös hampaita hän antaa yleensä katsoa ihan kiltisti ja kynsien leikkaus sujuu, joskaan kärsivällisyys ei kestä niin kauaa että kaikkien tassujen kynnet saataisiin leikattua yhdellä kertaa. Pesemistä ei olla koitettu vielä, silloin tällöin nostan hänet kylpyammeeseen, annan siellä namin ja nostan pois ammeesta.

Luoksetulo

Osaa hyvin ja säntää luokse kutsuhuudon kuultuaan...Paitsi jos on joku ihan älyttömän kiinnostava aktiviteetti menossa ulkona (tunkion tutkiminen, jousiammuntamaalin repiminen..) silloin ei ota kuuleviin korviinsa... Huoh.. huskyt :'D

Toiminnan keskeyttäminen

(=käsky jolla lopettaa touhunsa, kun on tekemässä jotain tuhmaa) Ei osaa. Eikä pentukirjassa neuvottu harjoitus sovi Rhaegalille.. Siinä herkkua piilotetaan mikrokuvun alle ja kun pentu lopettaa ruuan tavoittelun se palkitaan herkulla. Myöhemmin lisätään vihjesana, esim "jätä" "loppu" tms. No ongelma tässä on, että Rhaegal ei ole tyhmä. Ekan kerran jälkeen se tajuaa että Hei, miksi olisin kuvun kimpussa kun ei sieltä mitään saa, toisinkuin mamman taskusta näkyy lopetettuani aina löytyvän jotain. Näin ollen toistot ei onnistu.

Valjaat ja talutin

Valjaiden pukeminen sujuu. Pidän herkkua pääaukon toisella puolella ja Rhaegal pujottaa itse päänsä valjaiden läpi. Kun valjaat on päällä lähden kävelemään ympäri kämppää ja palkitsen Reiksun aina kun se kulkee mukana. Ja sehän kulkee jo todella kiltisti. Seuraavaksi pitäisi lisätä soppaan se talutin. Kerran kokeilin, mutta taluttimen pureskelu oli paljon kiinnostavampaa kuin harjoitus...

Yksinolo

Ei kivaa! Reiksu huutaa aina kun käyn esim. vessassa tai yläkerrassa ottamatta sitä mukaan. Jos ajoitan huoneesta poistumisen ruokailun kanssa samaan aikaan, voin hyvin olla pois sen aikaa kun hän syö. Jostain syystä suhtautuu paljon rauhallisemmin siihen, jos poistumme koko asunnosta. Jään yleensä ulko-oven taakse kuuntelemaan alkaako huuto. Eikä se ala. Yleensä takaisin palattuamme hän nukkuu rauhallisena.

Autoilu

Rhaegalin paikka autossa on farkkuauton takaluukussa. Itse autoilua hän ei pelkää, sillä pienempänä kun sai olla hantin jalkatilassa, mitään ongelmaa ei ollut. Mutta takana matkustaminen ei ole lainkaan niin hauskaa, ja todennäköisesti se johtuu siitä että hän on siellä yksin. Annan hälle aina herkkuluun mukaan ja sitä se saattaa jauhaa ihan tyytyväisenä koko matkan hiljaa. Jos kyseessä on pidempi matka, alkaa huuto yleensä viimeistään 20min jälkeen.

Ruuan ansaitseminen

Meillä ruuan anto hoidetaan niin, että kun Rhaegal näkee minut kulho kädessä, sen on rauhoituttava, istuttava kauniisti eteeni ja katsottava suoraan silmiin saadakseen ruuan. Sujuu moitteetta joka kerta!

Sosiaalisuus

Kissat... Väinön ja Donnan kanssa yhteiselo sujuu ongelmitta. Väinö on pari kertaa jopa innostunut leikkimään, parit pusut on vaihdettu ja todistimpa sellaistakin tilannetta, jossa Rhaegal vei luunsa lahjaksi Väinölle. Ei tarvi varmaan sanoa että sydän suli! Mana pelkää edelleen ja välttelee samassa tilassa hengailua.

Hugo-mopsi on valitettavasti ainoa koira, jota ollaan treffattu. Mulle vinkattiin onneksi alaikärajattomista pentutreffeistä, joissa ajattelin seuraavana tiistaina piipahtaa. :)

Ihmisiä on tavattu kyllä sitten monenmoisia. Ei kuitenkaan vielä ollenkaan lapsia, sillä niitä löytyy lähipiiristäni älyttömän vähän. Ensimmäisillä kerroilla Reiksu on varautunut, mutta yleensä toisilla treffeillä ujostelua ei ole juuri ollenkaan.

Ensimmäinen metsäretki :3

Että sellaista. Jotain saatoin unohtaa, mutta eiköhän ne tärkeimmät siinä tullut. Mielestäni ollaan pärjätty upeasti ja Rhaegal osaa uskomattoman paljon, kun ottaa huomioon, että kyseessä on alle 10 viikkoinen HUSKY! Onneksi mulla on ihmisiä, joilta voi kysellä neuvoja tarvittaessa^^

Palaillaan!