Koiratreffit ja taisteluharjoitukset

Meillä on ollut jännittävä ja tapahtumarikas viikonloppu! Lauantaina oltiin äitini luona Hugo-mopsia moikkaamassa Kokemäellä, joten tämä oli paitsi ensimmäinen koiratreffi, myös ensimmäinen pidempi automatka (~45min) yksin farkkuauton takana. Sunnuntaina pihallamme oli SCA-fighting treenit ja ihmeteltiin paitsi haisevia haarniskoituja ihmisiä, myös kovaa kolinaa. Myös uusia taitoja on opittu ja yksinoloakin alettu pienissä määrin sietää.

Koiratreffit sujui paremmin kuin olin edes odottanut. Ensin Hugo vaikutti vähän pelottavalta, mutta röyhkeänä mopsina se kipitti perässä haistelemassa siihen saakka kunnes Rhaegal rohkaistui ja lakkasi kipittämästä karkuun. Pian olikin sellaiset juoksuleikit pystyssä, että piti vähän parivaljakkoa rauhoitella. Hyvin pysyi vanha pötkylä meidän energisen pennun perässä. Treffit oli selvästi molemmille osapuolille mieluinen yllätys ja kovan leikin jälkeen Rhaegal sammui täysin, lösähti keittiön lattialle ja siirtyi ihan toiseen ulottuvuuteen.. Kotimatka oli hyvin hiljainen.

Rottinkitaistelu on meillä joka sunnuntainen ohjelma, joten tämän sivusta seuraamiseen halusin Reiksun tottuvan myös mahdollisimman aikaisin, sillä toivon että voin myöhemminkin ottaa sen harjoituksiin mukaan. Harjoitukset siirrettiin siis täksi sunnuntaiksi meidän takapihallemme, jotta Rhaegal voi ensimmäistä kertaa seurata tätä kovaäänistä toimintaa tutussa ympäristössä. Ja ihan hyvä, se osoittautui nimittäin hyvin jännittäväksi touhuksi pienen huskyn silmissä. Katselimme sitä siis etäämmältä, Reiksu juoksi välillä piiloon tarkkailemaan ja uskaltautui silloin tällöin ottamaan muutaman askeleen lähemmäs. Harjoituksiin osallistuneihin ihmisiin se suhtautui kuitenkin haarniskoista huolimatta hyvin samaan tapaan kuin muihinkin vierailijoihin. Ensin nuuhkittiin vähän kauempaa ja sitten varovasti lähestyttiin ja ihmeteltiin että mikäs tyyppi se tämä on.

Auton takana matkustaminen sujuu vielä vähän vaihtelevasti. Hantin jalkatilassa mitään ongelmaa ei ollut, joten oletan ettei vika ole itse autoilussa vaan yksin jäämisessä. Lyhyet matkat sujuu yleensä hyvin jos seurana on herkullinen luu, mutta esimerkiksi lauantaina menomatkalla mekkala yltyi aika mahtavaan äänenvoimakkuuteen. Yksin jäämistä ollaan harjoiteltu pieni aika kerrallaan, ja se on edennyt sen verran, että mamma pääsee jo piipahtamaan yläkerrassa tai käymään pissalla ilman sen suurempia laulukonserttoja :') Taluttimessa kävelyä ollaan myös treenattu ilman varsinaista talutinta. Rhaegal alkaa jo hyvin ymmärtää, että valjaat päällä kuuluu kävellä kiltisti mamman vierellä jos tahtoo namia. Huomenna lyödään varmaan jo talutin kiinni.

Että sellaista ollaan puuhailtu. Ens viikolla on todennäköisesti tiedossa lisää treffejä ja lisää uusien taitojen opettelua. Niistä ehkä myöhemmin!

Sosiaalistumista

Tiedättekö sen tunteen kun otatte lemmikkinne heti luovutusikäisenä pentuna, ettekä yhtään huomaa kuinka se kasvaa, kunnes yhtäkkiä tajuatte, että sehän on jo melkein täyskasvuinen? Joo minäkin tiesin joskus. Samaa ei voi sanoa nyt. Joka aamu kun herään, minua tuijottaa paljon suurempi koira, kuin se jolle illalla toivotin hyvää yötä.

Myös väri vaihtuu ja punainen muuttuu pikkuhiljaa harmaaksi joka tummuu ja tummuu. Pää koittaa vielä parhaansa mukaan pysyä punaisena. Saas nähdä koska koittaa se aamu, kun kinkerin sijaan mua tuijottaakin sängyn vieressä papparainen.

Ollaan sosiaalistuttu oikein urakalla. Nähty minun kavereitani, vierailtu yhdessä barffikaupassa, sekä Mustissa ja Mirrissä. Ekat vieraat olivat ne pelottavimmat. Nyt ei enää niin paljon jännitetä vieraita ihmisiä, vieraat paikat sen sijaan saa vähän tärisemään. Onneksi Porin D & C Barffissa, sekä Mustissa ja Mirrissä oli molemmissa mahtavaa henkilökuntaa, jotka lahjoivat Reiksun herkuilla ja saivat pelottavan paikan muuttumaan mukavaksi. Mustista ja Mirristä tarttui mukaan valjaat. Enää ei tarvitse lainata Kutku-kissan valjaita :''D Nuo oli vielä hitusen isohkot, mutta jos oltais otettu ne kokoa pienemmät, ne ois ollut jo hetken päästä aivan liian pienet.

Huomenna meillä on ekat koiratreffit äitini mopsin kanssa. Hugo on kohtalaisen rauhallinen ja kiltti koira, ja sen kanssa tullaan tulevaisuudessa olemaan todennäköisesti enemmänkin tekemisissä, joten hyvä tutustua siihen jo tässä vaiheessa.

Huomisista treffeistä ja muusta mukavasta todennäköisesti myöhemmin!

PASKAA

Se siitä talvesta.
Moni teistä täälläpäin asuvista huomasi sen varmaan heti aamulla herättyään ja katsottuaan ikkunasta ulos. Minä en. Oma havainnointikykyni on aamuzombi-tilassa niin huono, että huomasin sen vasta ulkona liukastuttuani loskapaskaan ja lennettyäni perseelleni Rhaegalin kirjaimelliseen paskaan. Voiko enää paskemmaksi mennä? Voi.

Siinä sitten paskaisista housuistani huolimatta, jäin kiltisti odottelemaan, että toinen sais tarpeensa tehtyä ja yön aikana kerättyä energiaansa purettua juoksentelemalla pihamaalla.. Muutaman minuutin kuluttua lähdin kävelemään ulko-ovelle päin ja huusin Reiksun mukaani.. Ulko-ovi oli painautunut kiinni ja mennyt lukkoon.. Ja jo kolmatta kertaa täällä asumiseni aikana...päädyin kömpimään sisään kissanluukusta... Luukku on ollut auki, joten lattia kissanluukun kohdalta oli tottakai litimärkä. Talvitamineet eivät helpottaneet luukusta mahtumista, eikä puntissa roikkuva vauvahusky tehnyt kokemuksesta yhtään miellyttävämpää. No pääsimme sisälle.

Kaikki pokemonia katsoneet tietävät evolvoitumisen eli kehittymisen. Pokemoneilla on yleensä kolme kehitysmuotoa, esimerkiksi Bulbasaur kehittyy ensin Ivysauriksi ja sitten myöhemmin Venusauriksi. Eläinihmisenä oon huomannut, että myös lemmikeillä on yleensä kolme kehitysmuotoa.
Ujo herttainen pentu > Saatanan kätyri > Kelpo lemmikki
Ensimmäisestä muodosta saa nauttia yleensä sen aikaa, kun uusi koti on vielä niin pelottava, ettei pentu uskalla tulla ulos kuorestaan. Tänään sain "ilokseni" todeta, että Rhaegal on saavuttanut toisen muodon, ja elää nyt hyvin..hyvin..HYVIN vauhdikasta Saatanan kätyri vaihetta rajojaan kokeillen. Liikkuminen huoneesta toiseen tapahtuu pääasiassa puntissa roikkuen, ja vaikka kuinka koittaisi koko pennun hereilläoloajan keksiä sille tekemistä, heti kun silmä välttää se on jo luvattomissa puuhissa. Ja mikä ihaninta! Se pääsee jo itse hyppäämään sänkyyn ja sohvalle. Koitappa nostaa se alas. Menee sekunti ja se ponnahtaa takaisin. Kiitän kaikkia maailman jumalia joka hetkestä kun pentu nukkuu.

Ja tällä hetkellä Rhaegal nukkuu.. KIITOS JUMALAT KIITOS!

Ensimmäinen ELL käynti ja muita kuulumisia

Huskypoikamme ristittiin Rhaegaliksi. Nimi oli valmiina jo ennen kuin koko pentua oli varattuna, mutta vasta tänään kun eläinlääkäri kirjoitti nimen koneelleen, tuli sellainen olo että se nimi on nyt sitten SE. Kirjotuksessa olen kuitenkin käyttänyt usein korviketta "Reiksu", ihan vaan helppouden vuoksi :D

Tosiaan.. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti koitti nopeammin kuin olisin toivonut. Mana (kissa) nimittäin veti viimeyönä Reiksua köniin. Tiedostin että ongelmia saattaa tulla, kun tuon koiranpennun kissatalouteen, mutta en kyllä toivonut sen näin nopeasti eläinlääkärikäyntiin johtavan. Yhteiselo sujui alussa todella hienosti. Kissat seurailivat lähinnä etäämmältä huskyvauvan touhuja ja kävivät välillä lähempänäkin nuuhkissa ilman sen suurempaa draamaa. Viimeyönä Mana ja Väinämöinen (kissa) költsäsivät tyytyväisinä sängyillä, kun sängyn alla lymyillyt pentu päätti yhtäkkiä yllättäen hypätä sänkyä vasten. Säikähtänyt Mana huitaisi nopeasti tassulla päin pläsiä ja juoksi sitten Väinön kanssa pois.

Rhaegalin silmäluomeen tuli pieni naarmu ja kurkein näkyisikö silmässä jotain. Ei näkynyt. Huokaisin helpotuksesta, säikähdyksellä selvittiin. Jatkossa vaan tarvii pitää karvakasojen touhuja tarkemmin silmällä jos ovat samassa tilassa. Noh aamulla heräsin ja Reiksu tuli tuttuun tapaansa sänkyäni vasten toivottamaan hyvät huomenet. Kahden silmän sijasta muhun oli suunnattu vain yksi. Toinen oli kiinni ja aivan rähmän peitossa. Päivystävälle soitto ja muutaman tunnin päästä kiidettiin silmää näyttämään. Ei ole mitään rikki, ärsyyntynyt vaan osumasta. Salvaa aamuin ja illoin ja hyvä tulee! Huhhuh.

Harmitti ettei oltu yhtään varauduttu ELL käyntiin ja näinollen vauvaamme ei oltu yhtään valmisteltu/koulutettu moiseen tapahtumaan. Tuntia ennen lääkäriin lähtöä vedettiin pikainen pöydällätutkimis-treeni herkkujen kanssa, ja voi että luonasi eläinlääkärikäynti hienosti!

Rauhoittumis-harjoittelu oli sellainen minkä katsoin meidän pennun kohdalla aiheelliseksi aloittaa ensimmäisenä, tästä on nimittäin kuoriutunut aikamoinen kohno. Yhden päivän harjoittelun jälkeen ihana fiksu poikamme osaakin jo rauhoittua käskystäni, mikäli mitään liian suurta ärsykettä ei ole taustalla. Vielä pitää saaha se tottelemaan Artoakin :--D Seuraavaksi otetaan varmaan luoksetuloa, yksinoloa ja farkkuauton takana matkustamista.

Ruokavaliokin on pienellä kokenut vähän muutoksia. Pentuaikana syödyt raksut vaihettiin asteittain raakaruokaan ja tänään oli eka päivä kun vedettiin pelkkää raakaa. Ai että tuo rakastaa sitä, varsinkin naudan maha tuntuu olevan ykköslempparia. En usko että enää suostuu raksuihin edes koskemaan :')

Että sellaista ollut meillä parin päivän ohjelma. Onneksi säikähdyksellä selvittiin Manan raivosta ja rauhallinen yhteiselo kissojen ja Rhaegalin välillä on taas jatkunut. Uskon ettei tuo enää toista kertaa tee yllätyssyöksyä kissaa kohden. Että onni onnettomuudessa oli se, että oppi vähän kunnioittamaan kissoja. Vaikka silmä olikin aika ilkeä paikka ottaa osumaa.

No mut eipä muuta! Meitsin eläinkartanon tapahtumiin palaillaan taas myöhemmin!

Ekat päivät uudessa kodissa!

Välttääkseni toisen blogini muuttumisen huskyblogiksi (minkä kuulin olevan lähestulkoon väistämätöntä) perustin tämän. Tadaa! Lievää keskeneräisyyttä on ehkä havaittavissa niin ulkoasussa kuin muussakin, mutta jätän sen nyt tulevaisuuteen ja kirjoitan meitin vauvan kuulumisista :)

Mikäli et ole eksynyt tänne edellisen blogini kautta, voit käväistä lukemassa ensimmäisestä tapaamisestani huskypentuni kanssa täältä: Hullu kissatäti hankkii koiran..

Pentumme saapui meille keskiviikkona kolmen tunnin ajomatkan takaa Järvenpäästä. Olimme valmistautuneet ensimmäiseen automatkaan vesikulholla ja pyyhkeellä, sekä sanomalehdillä ja vessapaperilla, sillä olimme aivan varmoja, että pentu pissii tuona aikana autoon. Kaikki mahdolliset huolet ja kauhuskenaariot joita meillä etukäteen oli, osoittautui kuitenkin täysin turhiksi. Automatka ei olisi voinut mennä paremmin. Pentu oli rauhallinen, joi vettä, nukkui lähestulkoon koko matkan JA EI PISSINYT. Matkustuspaikkana oli hantin puolen jalkatila.

Kotiin päästyämme pentu sai tutkia rauhassa koko talon ja tutustua kissoihin. Yksikään kissa ei vielä tässä vaiheessa lähelle uskaltautunut, eikä pentu kiinnittänyt heihin juuri mitään huomiota. Leikkiin hän innostui heti, eikä vaikuttanut muutenkaan olevan millänsäkään paikan vaihdosta. Pissat ja kakkat tuli hienosti pihalle ja pian jo maistui uni häntä varten hankitulla makuualustalla.

Olen listannut itselleni ylös asioita, joita pennulle pitää opettaa ensimmäisen kuukauden aikana. Erikseen oli vielä listattuna asiat, joiden opettelu piti aloittaa heti pennun saavuttua: sisäsiisteyden alkeet, ihmisten ruokarauhan kunnioittaminen sekä nukkuminen omalla alustalla. Mitään ei kuitenkaan tarvinnut erikseen opetella. Pentu ymmärsi heti, että tarpeet on kivempi tehdä ulos. Paria vahinkoa ja yötä lukuunottamatta, pentu on ollut uskomattoman sisäsiisti saapumisestaan lähtien. Meidän ruokailumme ajaksi pentu on käpertynyt omalle makuualustalleen ja makuualustalla on kivasti otettu myös päikkärit ja yöunet.

Ensimmäisenä päivänä ei käyty pihalla kuin nopeilla pissatauoilla, mutta tänään ollaan parilla ulkoilukerralla viivytty hivenen kauemmin. Voi sitä riemun määrää kun on päässy lumella juoksemaan ja kaivamaan sen alta vaikka mitä aarteita! "Lehdet on lempparia.. Tai oksat... tai lehdet.. MITÄ TÄÄLLÄHÄN ON KÄPY." Aika nopeasti on kuitenkin tullut vilu ja on kiidetty takaisin sisälle. Uni on maistunut aika hyvin aina ulkoilun päätteeksi.

Huominen me vielä ajateltiin olla keskenämme kotosalla ja viikonloppuna toivotetaan vieraatkin tervetulleiksi! Luoksetulon alkeita ajateltiin ehkä alottaa jo pikkuhiljaa treenailemaan, mutta muiden harjoitusten aloittamista taidetaan lykätä ensiviikolle. Sitten alkaakin sosiaalistaminen oikein urakalla ja lähdetään tien päälle moikkailemaan muita koiria ja vähän ihmisiäkin siinä sivussa.

Lisää kuulumisia tulossa myöhemmin!