Lauma muuttuu..

Lauma muuttuu. Tahtoisin kirjoittaa, että kasvaa, mutta niinkuin moni meidän seikkailua facessa tai ig:ssä seuraavista tietää, se on viimeisen kasvun jälkeen myös kutistunut yhden koiran verran. Iso määrä asennetta lähti Mayan mukana kohti Parkanoa!

Maya
Maya kasvoi ja kehittyi koirana paljon meillä ollessaan, mutta jouduimme siitä huolimatta toteamaan, ettei laumaelämä ole Mayan juttu. Jatkuva kilpailu resursseista, ruuasta, leluista, luista ja petipaikasta, oli tytölle tosi stressaavaa, ja tämä näkyi ajoittain agressiivisena käytöksenä. Ajoittain Maya nautti paljonkin muiden seurasta ja leikkimisestä koirakavereiden kanssa, mutta yhtäkkiä saattoi joku tekijä laukaista huonon käytöksen. Maya jäi koko ajan enemmän ja enemmän yksin, sillä en uskaltanut pitää sitä juurikaan vahtimatta muiden seurassa. Lopulta luopuminen tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.

Sain Mayasta kymmeniä yhteydenottoja, joskin osa karsiutui suoraan pois, sillä ilmeisesti termi "Ainoaksi koiraksi" oli jollain tavalla monitulkintainen. Myös jokusia lapsiperheitä karsiutui pois, sillä vaikkei Mayalla ole lasten kanssa mitään ongelmia ollutkaan, en haluaisi myydä resurssiagressiivista koiraa lapsiperheeseen. Lopuksi karsiutui pois lähes kaikki muutkin, milloin mistäkin älyvapaasta syystä, ja jäljelle jäi yksi kotivaihtoehto. Pitkän viestittelyn ja livetapaamisen jälkeen sovittiinkin koeajasta, ja siellä Maya onkin nyt jo viikon ollut sienikaverina. Olen tyytyväinen valintaani ja Mayan ja uuden perheen yhteiselon lupaavaan alkuun, ja toivon, että kaikki sujuu jatkossakin hyvin.

Maya ottaa lepiä uudessa kodissaan :)

Havu
Havun tulosta kuultiin blogissani videopostauksen muodossa (video löytyy täältä) ja sanoin kirjottelevani tytöstä enemmän myöhemmin. No melkein 3kk myöhemmin se "myöhemmin" vihdoin koitti. Tässä ajassa pienestä pennusta onkin kasvanut jo aivan upea naisen alku.

Havusta on kuoriutunut isoveljensä tapaan varsinainen rakastaja ja energiapommi. Yksi ilta otin selfietä nokka verta valuen ja mietin: Reiksun kaltaista toivoin, Reiksun kaltaisen sain. Havulla oli ollut kiire katsomaan mitä kissat touhuaa, ja se käytti naamaani ponnahduslautana. Arkuus on ollut aina tuosta pennusta kaukana, se juoksee etunenässä uusiin paikkoihin malttamattomana, ja oli uusi paikka mikä tahansa, Havu on siitä erittäin innoissaan. Isoveljestään poiketen Havu on kuitenkin älyttömän kuuliainen ja helposti nameilla lahjottavissa. En tosin muista missä iässä Reiksun korvat alkoivat kadota, ehkä se on tälläkin vielä edessä? Aivot tällä kuitenkin on, se on älyttömän älykäs ja sille on helppo opettaa uusia asioita. En malta odottaa, että saan Havun valjaisiin, odotan siltä paljon.

Vivi
Uusin tulokkaamme saapui meille kolmisen viikkoa sitten, ja paljastui nopeasti hyvin persoonalliseksi tapaukseksi. Vivi on ensinnäkin hyvin itsenäinen. Muiden pentujen kanssa ei ole mitään aitauksia tarvittu, ne ei ole kauas äidistään lähteneet. Vivin kanssa aitaukset olivat valmiina, mutta edes ne eivät pitele tätä karkulaista pihan puolella. Sekunniksi käännät selän ja tämä viilettää jo aidan toisella puolen kohti uusia seikkailuja. Aitojen vahvistus on työnalla ja puolet tontin ympäryksestä on jo vahvistettu tiheäverkkoisella aidalla. Kiitos Vivi, piha ei näyttänytkään vielä tarpeeksi hölmöltä. Seikkailuillaan Vivi ei myöskään kuule mitään. En ole ikinä törmännyt pentuun, joka pystyy vastustamaan mun vinkulelulta kuulostavaa ääntäni. Vivi pystyy. Tai sitten se ei vaan oikeasti kuule. Ehkä se katoaa siihen samaan autismimaailmaan, mihin Dodderskin pentuna katosi kukkia haistellessaan?

Kuitenkin omalla tapaa Vivi on ollut myös mun pennuista helpoin. Se on ollut tulostaan asti hyvin perillä sisäsiisteydestä. Se on myös hyvin mielyttävän rauhallinen luonteeltaan, vaikka toki leikkiessään riehaantuu, niinkuin pennun kuuluukin. Jännittävä seurata millaiseksi tuo tuosta kasvaa!

Erkkareita, kisoja ja muuta pölinää
Syksystä on tulossa kovaa vauhtia koiraisa ja tapahtumarikas. Viime viikonloppu vietettiin Iitissä Siperianhuskyjen erikoisnäyttelyissä Reiksun, Dodderssin ja Havun kanssa. Tuomarit olivat tällä kertaa Skotlannista ja erittäin tiukkoja arvosteluissaan, eikä ERIÄ (erinomainen) hirveästi jaeltu, vaan valtaosa sai H:ta (Hyvä) ja EH:ta (erittäin hyvä). Omien koirieni tuloksiin olen erittäin tyytyväinen.

Reiksu AVO EH
Keskikokoinen 2-vuotias, maskuliininen pää, hyvin asettuneet korvat, hyvin kaareutunut kaula, hyvä ruumiinkunto, hyvät mittasuhteet, hyvät kulmaukset, hyvä villa.

Dodders NUO EH
Vahva maskuliininen pää, hyvä rinnan syvyys, hyvä ryhti, hyvä vatsalinja, hieman kapea lantio, hyvä hännän kiinnittyminen

Havu PEN 4
Hieman raskas pää, hyvin asettuneet korvat, hyvä kaulan pituus, hyvä ylälinja, häntä kiinnittynyt hieman ylös

Mia esittämässä Reiksua :)

Ylväs Pumppers!

Ensi viikonloppuna olisikin sitten Jämin syyskisat ja niihin lähdetään Tomorrow's Fighterin Mian kanssa kimppatiimillä. Reiksu pääsee siis juoksemaan isukkinsa kanssa valjakkoon! Marraskuussa olisi myös tarkoitus käydä vihdosta viimein kasvattajakurssilla, jos olisi sitten oma kennelnimi siinä vaiheessa, kun Havu pyöräyttää ekan vahinkopentueensa veljensä kanssa *KOPKOP*

Havu tuli taloon!

Kolmen koiran kuulumisten jälkeen jotkut ehkä kuvittelivat, että siinä oli nyt kaikki. Ei ollut. Minut henkilökohtaisesti tuntevat ja blogiani facen kautta seuraavat tietävätkin tulokkaastani, mutta suuresta kävijämäärästä päätellen tätä käy lukemassa jokunen muukin.

Havu saapui meille kuukausi sitten, elikkäs kesäkuun alussa Virroilta. Hän on ensimmäinen narttupentuni ja yhteisomistuksessa Reiksun kasvattajan Mian kanssa. Mia toivoili blogitekstiä pennun ensimmäisistä päivistä ja kotiutumisesta, mutta korotin panoksia ja sanoin tekeväni videon. Ja niimpä teinkin. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä seitsemästä ensimmäisestä päivästä, mutta ensimmäistä päivää editoidessani ymmärsin, että videosta tulisi mammutin mittainen, jos se kertoisi kokonaisesta viikosta. Kuitenkin kaikki pätkät tuntuivat liian tärkeiltä pois jätettäviksi ja videon editoiminen kolmestakin päivästä fiksun mittaiseksi, tuntui mahdottomalta tehtävältä. No yhteentoista minuuttiin sain sen tiivistettyä. Nauttikaa!

Isompaa postausta pennusta ja kuulumisista ensimmäisten päivien jälkeen on tulossa toivottavasti lähitulevaisuudessa, mikäli saan otettua itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua sen :)

Pumppa-poika

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaikki nimet ei kuitenkaan ole aina sieltä mediaseksikkäimmästä päästä. Drogonista tuli ensin Dodders, sitten Pumppers, sitten Pumppa. Nyt Pumppa on melkein yleisimmin käytössä oleva nimi meidän pikkumustalle. Tulkaa syöttämään Pumpalle riistaluita, niin ei jää epäselväksi, kuinka kyseinen arvonimi on ansaittu.

Pumppa
Pumppaa olen kuvaillut aina maailmankaikkeuden rauhallisimmaksi ja autistisimmaksi koiraksi. Sellaiseksi, joka ei ikinä rieku mitään ylimääräistä, tai hyppää kenenkään niskaan. Jotain kuitenkin tapahtui. Tammikuussa Dodders teloi tassunsa tarhassa ollessaan. Tarkka tapahtumaketju ei ole tiedossa, mutta poika löytyi tarhasta kynsituppi revenneenä. Niimpä tiedossa oli sairasloma vetohommista ja pääsy tarhaan ja riehuntatuokioihin Reiksun kanssa evättiin. Sairasloma oli se hetki jolloin magic happened. Oletteko nähneet muumijakson Muumipeikko ja haisuli vaihdokkaina? Näin meillä kävi. Katselin vierestä, kuinka Reiksun henki lipui ulos ammottavasta suusta ja siirtyi Dodderssiin. Doddersin henki pakeni pumppana pyllyn kautta ja siirtyi Reiksuun. Ja tadaa. Yhtäkkiä minulla oli rauhallinen Iso paha susi, ja Pikkumustaa taas oli mahdoton saada pysymään paikallaan saikun ajan. Reiksu tokeni ennalleen Pumpan saikun jälkeen, mutta pala Reiksuutta jäi asumaan Dodderssiin. Nyt on hyvä hetki tulla meille kylään. Saat niskaasi yhden jättiuroksen sijaan kaksi yhden hinnalla!

Reiksun tapaan, myös Pumppa aloitti valjakkouransa syksyllä, tosin ikänsä vuoksi pari kuukautta Reiksun jälkeen. Toisinkuin Reiksu, se osoitti ihan älyttömiä lahjoja valjakointiin jo ensimmäisellä vetokerrallaan. Liinoihin päästyään, se lähti vetämään täysillä eteenpäin taakseen katsomatta ja tilanteesta hämmentymättä. Kunto ei ollut ihan samalla tasolla aikaisemmin aloittaneen Reiksun kanssa, joten ensimmäisillä kerroilla Pumpan liina lörpsähteli ajoittain, mutta pienen tauon jälkeen se jatkoi taas täysillä eteenpäin. Pian kunto kasvoi ja liina lakkasi lörpsähtelemästä. Isommassakin valjakossa Pumppa osoitti mieletöntä keskittymistä ja tahdonvoimaa. Raskaan ylämäen tullessa se ei luovuttanut, vaan veti selän köyryyn ja jatkoi vetämistä asenteella: Nyt ei luovuteta, tämä ylämäki vedetään vaikka väkisin. Jo pari kuukautta vetouransa alkamisen jälkeen, Pumppa pääsi kokeilemaan ison valjakon johdossa juoksemista. Se sujui pojan ikään nähden erittäin mallikkaasti.

"Tälle tuskin mitään suurempaa murrosikää tulee", sanoin Pumpasta aina. Mutta tuliko? No tulihan se. Eikä seurauksitta sekään. Pari kertaa Pumppa on syöksynyt kesken vetolenkin yhtäkkiä ojaan. Se lakkasi myös keskittymästä vetohommiin, jos sai vieraamman vetokaverin viereensä. "Kuka sinä olet, leikitäänkö??" kysyi Dodders kesken vetolenkin vieruskaveriltaan ja hyppi vinhasti vauhdissa. Dodderssin oli tarkoitus juosta Jämin kevätkisat johdossa, mutta alle viikkoa ennen kisoja, johtoon vaihtuikin Reiksu lainakoira Fetan rinnalle. Sivukommentti: Reiksu juoksi täysin puhtaan ja virheettömän suorituksen johdossa, vaikka viimepostauksessa sanoin, ettei Reiksusta ole johtajaksi. Niin ne tilanteet muuttuu.

Kuukauden päästä Pikkumusta täyttää täyttää jo puolitoista vuotta, ja on tosiaan lempinimestään huolimatta kaikkea muuta kuin pikkuinen. Silti näen sitä katsoessa aina sen pienen autistisen pennun, joka meni täysin spagetiksi syliin päästessään. Vielä isonakin se rakastaa sylkyttelyä ja paijausta. Se kömpii joka ilta viereeni nukkumaan. Se tykkää, kun sen etupään nostaa ylös ja sitä tanssittaa Dodo sorsa -laulun tahdissa (Se on Dodderssin soundtrack). Se alkaa tanssia kahdella jalalla seisoen myös tarhassaan, kun vieraita saapuu pihaan. Se on koira, johon on helppo ihastua. Kerran katsoin tylsyyksissäni telkkarista jotain make over -ohjelmaa, ja ohjelmassa esiintyvä stylisti sanoi: "Jokaiselta naiselta pitää löytyä yksi täydellinen pikkumusta." Katsoin omaani ja totesin: "Minulta löytyy."

10 kk

Rakkainta Pumpalle on sen ikioma Reiksu

Pumppa on myös maailman paras tyyny

Tilukset

Saikkuilija. Vas: Eläinlääkärin jälkeen Oik: Mukana äidin työpaikalla

Valjakointia oman lauman kesken. Musherina Sonja

Iso paha susi!

Iso paha susi, Iso R, Iso Vaalee, Mahtikikki, Läskipää.. No kukas muukaan kuin...

Reiksu
Jatkan taas koira kerrallaan ja tänään vuorossa on iso paha silmäteräni, ensimmäinen huskyni, päivieni piristys...ja kauhistus...

Kurkkasin tuossa alkajaisiksi, että millaiseen kohtaan olen Reiksu-tarinoinnissani jäänytkään... ENSIMMÄISET VETOTREENIT? Olenko puhunut Reiksusta viimeksi ensimmäisten vetotreenien yhteydessä?? No joo ensimmäiset vetotreenit oli ja meni.. sitten toiset.. sitten kolmannet ja hups, yhtäkkiä onkin mennyt jo kokonainen pahamaineinen ensimmäinen kausi. Ja hyvinhän se meni, saan olla ylpeä pojastani. Tuolta muskelipesältä ei muuten puutu kokoa eikä voimaa. Minulta välillä kyselläänkin, että miten ihmeessä saan kahta isoa urosta pideltyä..salaisuus..en aina saakkaan.. Johtajaa Reiksusta ei välttämättä koskaan tule sen häsäävän luonteen vuoksi, mutta se ei haittaa, sillä tuo voimapesä tulee ehdottomaksi oikeuksiinsa pyöräkoirana. (Pyöräkoira juoksee valjakossa taaimmaisessa parissa, ja se on valjakon raskain ja eniten voimaa vaativa paikka juosta)

Murrosikä aiheutti jokusia kummallisuuksia valjakossa kesken kauden. Esimerkiksi isojen vehkeiden kuten traktorien ohitus muuttui pelottavaksi ja ohitukset tehtiin pääasiassa ojan kautta. Myös tauot vietettiin usein ojassa loikoillen :D Lisäksi pissahätä yllätti usein kesken lenkin, mutta kuitenkin pissaaminen liinoissa osoittautui liian epämiellyttäväksi, vaikka yritettiin pysäytellä valjakkoa niin, että Reiksu jäisi esimerkiksi heijastintolpan kohdalle.

Murkkuikä toi kyllä muitakin erityispiirteitä, jotka näkyivät sitten valjakoinnin ulkopuolella. Korvat katosivat ja niiden tilalle alkoi kasvaa ego. Omat henkilökohtaiset tutkimukseni ovat osoittaneet, että mitä isompi pää, sitä isompi ego..joten Reiksun pään kokoa katsellessa voitte uskoa, että siellä todellakin oli tilaa massiiviselle egolle. Satunnaista murinaa parille tietylle ihmiselle, sekä joillekin uroskoirille. Vieläkin Reiksulla on vähän jotain hampaankolossa yhtä toisen lauman isopäistä urosta kohtaan, mutta mitään tappelua ei kuitenkaan ole ikinä syntynyt, vaikka ovat yhdessä vapaanakin ulkoilleet.

Ja ne korvat..oi korvat.. Hyvästi vapaana juostut metsäretket. Sillä sekunnilla kun hihna irtosi pannasta, sait katsella loittonevan huskyn sulokkaasti keinuvia pakaroita. Aina se tuli takaisin.. AINA.. Mutta se lenkki minkä se teki ennen kotiinpaluuta, oli vähän liian pitkä äidin mielestä. Kun koitit huudella ja houkutella namilla, se vaan näytti keskaria ja huusi "HAHAA ÄLÄ EDES KUVITTELE" ja juoksi pois. Sen aidatulta pihalta sisälle saaminen muuttui myös niin vaikeaksi, että lopulta nopeat kusetukset hoidettiin flexin päässä muiden ulkoillessa vapaana.

Pian alkaa olla puoltoista vuotta mittarissa ja vaikein kausi alkaa olla takanapäin. Flexi on jäänyt hyllyyn ja Reiksu alkanut tulla kiltisti sisälle pyydettäessä. Vetolenkin jälkeen sen on voinut päästää vapaaksi myös aitaamattomalle tontille ilman, että se on häippässyt mihinkään. Se on oppinut rauhoittumaan sisälle päästessään, ja siirtyy nykyään ensimmäisenä makoilemaan muiden vielä trimpatessa ja leikkiessä. Mutta sama vanha jarruton kaistapää se on silti. Se joka juoksee ensimmäisenä ovelle, kun kuulee vieraan tulevan kylään, ja murtaa matkamuistoksi tältä nenän rakkaudellaan. Se joka huutaa "YLLÄTYYYS" ja hyppää sohvalla makaavan äidin pallean päälle. Se joka alkaa pitää vinkulelua muistuttavia ääniä, kun ei millään malttaisi pysyä paikallaan. Se joka istuu tälläkin hetkellä mun vierellä, kun kirjoitan tätä postausta. Se täydellisesti mun sydämeni vienyt iso paha susi, joka sai menkkahuuruisen äidin yks ilta itkemään pelkästä ajatuksesta: "Mahtaakohan se ymmärtää, kuinka paljon mä sitä rakastan..."

Reiksu joulutunnelmissa jouluna 2016

Reiksu on tunnettu myös nimellä kielieläin

Tyttöenergiaa!!

Oon blogannut viimeksi marraskuussa.. Jep.. Melkein puoli vuotta sitten. Blogin radiohiljaisuuden voisi kuvitella johtuvan jutun puutteesta, mutta tällä kertaa se on pikemminkin päinvastoin. Muutto ja uuteen kämppään asettuminen vei ajatukseni loppuvuodeksi ja yhtäkkiä olin siinä pisteessä, että kerrottavaa oli kertynyt niin paljon, etten tiennyt mistä aloittaa. Mitä pidemmälle tekstin kirjoittamista lykkäsin, sitä enemmän kerrottavaa kertyi ja sitä vaikeampaa aloittamisesta tuli. Vieläkin mietin järkevintä tapaa jäsennellä tulevaa tekstiä. Kronologisuus tekisi tästä postauksesta todennäköisesti yhtä sekavan kuin Reiksun pääkopan sisältö on valtaosan ajasta, joten taidan edetä koira kerrallaan. Jottei tekstistä tulisi raamatun mittainen ja jotta kärsimättömät (ja uudesta blogitekstistä tasaisin väliajoin kuumottelevat) huskyvaimoni saavat iltaluettavaa, otan ensimmäiseen osaan vain yhden koiran.

Maya
Ai mitä hittoa, mikä Maya? Jep joo, tässä ehkä isoin uutinen, mun koiramäärä on tosiaan kasvanut yhdellä sitten viimetekstin. Maya tuli meille heti alkuvuodesta karvaa vaille 4 vuotiaana. Mayaa ei oltu edellisten omistajien toimesta testattu valjakossa, mutta oli vetänyt kyllä esimerkiksi pyöräillessä, joten mulla ei ollut tyttöä koeajalle hakiessani kovin valaisevaa kuvaa tyttelin veto-ominaisuuksista. Olin kuitenkin sen verran innoissani siitä, että löysin kissoihin tottuneen aikuisen, joten päätin ottaa Mayan testiin. Ikävä kyllä Maya oli saapuessaan aika rimpula ja jumissa peräpäästään, joten en päässyt sitä heti edes testaamaan. Käytiin hieronnassa ja kehitettiin lihasta ja kuntoa aluksi ihan vaan juoksulenkeillä, mikä oli kohtuu tuskallista mulle, atleettisuuden perikuvalle ("LAISKA IHMINEN EI VOI OMISTAA AKTIIVISIA KOIRIA!!!!" Yeah right)

Lopulta Maya sitten pääsi pikkumatkalle reen eteen testiin. Jere ajoi ja siirryin itse kuvaamaan kääntymispaikalle. Videolta erottuu iloisesti riemunkiljahdukseni "SE VETÄÄ!" Noh se lopetti vetämisen tosin paluumatkalle. En ehtinyt saada Mayasta kunnon kuvaa vetokoirana koeajan aikana sen lihasköyhyyden ja hyvin ei-poikien-tasolla-olevan kunnon vuoksi, joten tein riskipäätöksen ja ostin tyttelin. Jos se ei alkaisi vetää, niin onhan jokaisella nyt yksi maskottikin oltava? Tästä on jo pari kuukautta aikaa ja kyllä se on vieläkin raakile. Laskin odotukset Mayan osalta tämän kauden ajaksi ja katsotaan uudestaan syksyllä, kun saadaan koko lauma aloittaa taas puhtaalta pöydältä tauon jälkeen.

Mayan ja poikien alku ei ollut helpoin mahdollinen. Rauhallisella tyttelillä oli selvästi epämukava olo tuhatta ja sataa sinkoilevien nuorten testosteronipesien seurassa, Mayan edellisen kodin koirakaverit kun olivat noin Mayan pään kokoisia :D Kuitenkin suhde poikien kanssa alkoi kehittyä suht nopeasti ja nykyään he rakastavat toisiaan. Maya sinkoilee innoissaan pitkin pihaa poikien perässä ja illalla saattaa nukahtaa jommankumman kainaloon. Kuitenkin tappelujakin tulee edelleen jos Maya ja Reiksu himoitsevat samaa luuta.

Ruoka-agre on ehdottomasti Mayan huonoin ominaisuus, muu prinsessamaisuus ei haittaa minua, olen prinsessa itsekin, joten ymmärrän Mayaa ja sen nopeita mielenmuutoksia ja ajoittaisia kiukkukohtauksia. Kiukkukohtausten lisäksi saan kuitenkin nauttia myös rakkaudesta ja sanoinkuvaamattomasta innostuksesta kun palaan kotiin. Ja kun käytän termiä sanoinkuvaamaton niin tarkoitan sitä oikeasti, se pitää nimittäin oikeasti nähdä, Maya näyttää ihan demonin riepottelemalta tehdessään piruetteja pitkin pihaa ja kiljahdellessaan riemusta. Ihana tytteli se jokatapauksessa on ja sain siitä ihanan viekkukaverin vaikkei se valjakkotouhuissa koskaan yltäisikään poikien tasolle.

Edustetaan....Ei edustetakkaan..

Pyöräkoirana on mukavaa