Maya
Ai mitä hittoa, mikä Maya? Jep joo, tässä ehkä isoin uutinen, mun koiramäärä on tosiaan kasvanut yhdellä sitten viimetekstin. Maya tuli meille heti alkuvuodesta karvaa vaille 4 vuotiaana. Mayaa ei oltu edellisten omistajien toimesta testattu valjakossa, mutta oli vetänyt kyllä esimerkiksi pyöräillessä, joten mulla ei ollut tyttöä koeajalle hakiessani kovin valaisevaa kuvaa tyttelin veto-ominaisuuksista. Olin kuitenkin sen verran innoissani siitä, että löysin kissoihin tottuneen aikuisen, joten päätin ottaa Mayan testiin. Ikävä kyllä Maya oli saapuessaan aika rimpula ja jumissa peräpäästään, joten en päässyt sitä heti edes testaamaan. Käytiin hieronnassa ja kehitettiin lihasta ja kuntoa aluksi ihan vaan juoksulenkeillä, mikä oli kohtuu tuskallista mulle, atleettisuuden perikuvalle ("LAISKA IHMINEN EI VOI OMISTAA AKTIIVISIA KOIRIA!!!!" Yeah right)
Lopulta Maya sitten pääsi pikkumatkalle reen eteen testiin. Jere ajoi ja siirryin itse kuvaamaan kääntymispaikalle. Videolta erottuu iloisesti riemunkiljahdukseni "SE VETÄÄ!" Noh se lopetti vetämisen tosin paluumatkalle. En ehtinyt saada Mayasta kunnon kuvaa vetokoirana koeajan aikana sen lihasköyhyyden ja hyvin ei-poikien-tasolla-olevan kunnon vuoksi, joten tein riskipäätöksen ja ostin tyttelin. Jos se ei alkaisi vetää, niin onhan jokaisella nyt yksi maskottikin oltava? Tästä on jo pari kuukautta aikaa ja kyllä se on vieläkin raakile. Laskin odotukset Mayan osalta tämän kauden ajaksi ja katsotaan uudestaan syksyllä, kun saadaan koko lauma aloittaa taas puhtaalta pöydältä tauon jälkeen.
Mayan ja poikien alku ei ollut helpoin mahdollinen. Rauhallisella tyttelillä oli selvästi epämukava olo tuhatta ja sataa sinkoilevien nuorten testosteronipesien seurassa, Mayan edellisen kodin koirakaverit kun olivat noin Mayan pään kokoisia :D Kuitenkin suhde poikien kanssa alkoi kehittyä suht nopeasti ja nykyään he rakastavat toisiaan. Maya sinkoilee innoissaan pitkin pihaa poikien perässä ja illalla saattaa nukahtaa jommankumman kainaloon. Kuitenkin tappelujakin tulee edelleen jos Maya ja Reiksu himoitsevat samaa luuta.
Ruoka-agre on ehdottomasti Mayan huonoin ominaisuus, muu prinsessamaisuus ei haittaa minua, olen prinsessa itsekin, joten ymmärrän Mayaa ja sen nopeita mielenmuutoksia ja ajoittaisia kiukkukohtauksia. Kiukkukohtausten lisäksi saan kuitenkin nauttia myös rakkaudesta ja sanoinkuvaamattomasta innostuksesta kun palaan kotiin. Ja kun käytän termiä sanoinkuvaamaton niin tarkoitan sitä oikeasti, se pitää nimittäin oikeasti nähdä, Maya näyttää ihan demonin riepottelemalta tehdessään piruetteja pitkin pihaa ja kiljahdellessaan riemusta. Ihana tytteli se jokatapauksessa on ja sain siitä ihanan viekkukaverin vaikkei se valjakkotouhuissa koskaan yltäisikään poikien tasolle.
![]() |
Edustetaan....Ei edustetakkaan.. |
![]() |
Pyöräkoirana on mukavaa |
Aaaaa, ihanaa nähdä, että palailet blogin pariin! Oon pitänyt silmä kovana tätä sivua silmällä, josko uutta matskua tulisi, ja on kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa, miten teijän lauma kehittyy :D
VastaaPoistaOi, kiva kuulla että tätä seuraa muutkin kuin huskyihmiset :D
Poista