Isot pahat sudet: Pumppa-poika

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaikki nimet ei kuitenkaan ole aina sieltä mediaseksikkäimmästä päästä. Drogonista tuli ensin Dodders, sitten Pumppers, sitten Pumppa. Nyt Pumppa on melkein yleisimmin käytössä oleva nimi meidän pikkumustalle. Tulkaa syöttämään Pumpalle riistaluita, niin ei jää epäselväksi, kuinka kyseinen arvonimi on ansaittu.

Pumppa
Pumppaa olen kuvaillut aina maailmankaikkeuden rauhallisimmaksi ja autistisimmaksi koiraksi. Sellaiseksi, joka ei ikinä rieku mitään ylimääräistä, tai hyppää kenenkään niskaan. Jotain kuitenkin tapahtui. Tammikuussa Dodders teloi tassunsa tarhassa ollessaan. Tarkka tapahtumaketju ei ole tiedossa, mutta poika löytyi tarhasta kynsituppi revenneenä. Niimpä tiedossa oli sairasloma vetohommista ja pääsy tarhaan ja riehuntatuokioihin Reiksun kanssa evättiin. Sairasloma oli se hetki jolloin magic happened. Oletteko nähneet muumijakson Muumipeikko ja haisuli vaihdokkaina? Näin meillä kävi. Katselin vierestä, kuinka Reiksun henki lipui ulos ammottavasta suusta ja siirtyi Dodderssiin. Doddersin henki pakeni pumppana pyllyn kautta ja siirtyi Reiksuun. Ja tadaa. Yhtäkkiä minulla oli rauhallinen Iso paha susi, ja Pikkumustaa taas oli mahdoton saada pysymään paikallaan saikun ajan. Reiksu tokeni ennalleen Pumpan saikun jälkeen, mutta pala Reiksuutta jäi asumaan Dodderssiin. Nyt on hyvä hetki tulla meille kylään. Saat niskaasi yhden jättiuroksen sijaan kaksi yhden hinnalla!

Reiksun tapaan, myös Pumppa aloitti valjakkouransa syksyllä, tosin ikänsä vuoksi pari kuukautta Reiksun jälkeen. Toisinkuin Reiksu, se osoitti ihan älyttömiä lahjoja valjakointiin jo ensimmäisellä vetokerrallaan. Liinoihin päästyään, se lähti vetämään täysillä eteenpäin taakseen katsomatta ja tilanteesta hämmentymättä. Kunto ei ollut ihan samalla tasolla aikaisemmin aloittaneen Reiksun kanssa, joten ensimmäisillä kerroilla Pumpan liina lörpsähteli ajoittain, mutta pienen tauon jälkeen se jatkoi taas täysillä eteenpäin. Pian kunto kasvoi ja liina lakkasi lörpsähtelemästä. Isommassakin valjakossa Pumppa osoitti mieletöntä keskittymistä ja tahdonvoimaa. Raskaan ylämäen tullessa se ei luovuttanut, vaan veti selän köyryyn ja jatkoi vetämistä asenteella: Nyt ei luovuteta, tämä ylämäki vedetään vaikka väkisin. Jo pari kuukautta vetouransa alkamisen jälkeen, Pumppa pääsi kokeilemaan ison valjakon johdossa juoksemista. Se sujui pojan ikään nähden erittäin mallikkaasti.

"Tälle tuskin mitään suurempaa murrosikää tulee", sanoin Pumpasta aina. Mutta tuliko? No tulihan se. Eikä seurauksitta sekään. Pari kertaa Pumppa on syöksynyt kesken vetolenkin yhtäkkiä ojaan. Se lakkasi myös keskittymästä vetohommiin, jos sai vieraamman vetokaverin viereensä. "Kuka sinä olet, leikitäänkö??" kysyi Dodders kesken vetolenkin vieruskaveriltaan ja hyppi vinhasti vauhdissa. Dodderssin oli tarkoitus juosta Jämin kevätkisat johdossa, mutta alle viikkoa ennen kisoja, johtoon vaihtuikin Reiksu lainakoira Fetan rinnalle. Sivukommentti: Reiksu juoksi täysin puhtaan ja virheettömän suorituksen johdossa, vaikka viimepostauksessa sanoin, ettei Reiksusta ole johtajaksi. Niin ne tilanteet muuttuu.

Kuukauden päästä Pikkumusta täyttää täyttää jo puolitoista vuotta, ja on tosiaan lempinimestään huolimatta kaikkea muuta kuin pikkuinen. Silti näen sitä katsoessa aina sen pienen autistisen pennun, joka meni täysin spagetiksi syliin päästessään. Vielä isonakin se rakastaa sylkyttelyä ja paijausta. Se kömpii joka ilta viereeni nukkumaan. Se tykkää, kun sen etupään nostaa ylös ja sitä tanssittaa Dodo sorsa -laulun tahdissa (Se on Dodderssin soundtrack). Se alkaa tanssia kahdella jalalla seisoen myös tarhassaan, kun vieraita saapuu pihaan. Se on koira, johon on helppo ihastua. Kerran katsoin tylsyyksissäni telkkarista jotain make over -ohjelmaa, ja ohjelmassa esiintyvä stylisti sanoi: "Jokaiselta naiselta pitää löytyä yksi täydellinen pikkumusta." Katsoin omaani ja totesin: "Minulta löytyy."