torstai 28. syyskuuta 2017

Lauma muuttuu..

Lauma muuttuu. Tahtoisin kirjoittaa, että kasvaa, mutta niinkuin moni meidän seikkailua facessa tai ig:ssä seuraavista tietää, se on viimeisen kasvun jälkeen myös kutistunut yhden koiran verran. Iso määrä asennetta lähti Mayan mukana kohti Parkanoa!

Maya

Maya kasvoi ja kehittyi koirana paljon meillä ollessaan, mutta jouduimme siitä huolimatta toteamaan, ettei laumaelämä ole Mayan juttu. Jatkuva kilpailu resursseista, ruuasta, leluista, luista ja petipaikasta, oli tytölle tosi stressaavaa, ja tämä näkyi ajoittain agressiivisena käytöksenä. Ajoittain Maya nautti paljonkin muiden seurasta ja leikkimisestä koirakavereiden kanssa, mutta yhtäkkiä saattoi joku tekijä laukaista huonon käytöksen. Maya jäi koko ajan enemmän ja enemmän yksin, sillä en uskaltanut pitää sitä juurikaan vahtimatta muiden seurassa. Lopulta luopuminen tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.

Sain Mayasta kymmeniä yhteydenottoja, joskin osa karsiutui suoraan pois, sillä ilmeisesti termi "Ainoaksi koiraksi" oli jollain tavalla monitulkintainen. Myös jokusia lapsiperheitä karsiutui pois, sillä vaikkei Mayalla ole lasten kanssa mitään ongelmia ollutkaan, en haluaisi myydä resurssiagressiivista koiraa lapsiperheeseen. Lopuksi karsiutui pois lähes kaikki muutkin, milloin mistäkin älyvapaasta syystä, ja jäljelle jäi yksi kotivaihtoehto. Pitkän viestittelyn ja livetapaamisen jälkeen sovittiinkin koeajasta, ja siellä Maya onkin nyt jo viikon ollut sienikaverina. Olen tyytyväinen valintaani ja Mayan ja uuden perheen yhteiselon lupaavaan alkuun, ja toivon, että kaikki sujuu jatkossakin hyvin.

Maya ottaa lepiä uudessa kodissaan :)

Havu
Havun tulosta kuultiin blogissani videopostauksen muodossa (video löytyy täältä) ja sanoin kirjottelevani tytöstä enemmän myöhemmin. No melkein 3kk myöhemmin se "myöhemmin" vihdoin koitti. Tässä ajassa pienestä pennusta onkin kasvanut jo aivan upea naisen alku.

Havusta on kuoriutunut isoveljensä tapaan varsinainen rakastaja ja energiapommi. Yksi ilta otin selfietä nokka verta valuen ja mietin: Reiksun kaltaista toivoin, Reiksun kaltaisen sain. Havulla oli ollut kiire katsomaan mitä kissat touhuaa, ja se käytti naamaani ponnahduslautana. Arkuus on ollut aina tuosta pennusta kaukana, se juoksee etunenässä uusiin paikkoihin malttamattomana, ja oli uusi paikka mikä tahansa, Havu on siitä erittäin innoissaan. Isoveljestään poiketen Havu on kuitenkin älyttömän kuuliainen ja helposti nameilla lahjottavissa. En tosin muista missä iässä Reiksun korvat alkoivat kadota, ehkä se on tälläkin vielä edessä? Aivot tällä kuitenkin on, se on älyttömän älykäs ja sille on helppo opettaa uusia asioita. En malta odottaa, että saan Havun valjaisiin, odotan siltä paljon.




Vivi
Uusin tulokkaamme saapui meille kolmisen viikkoa sitten, ja paljastui nopeasti hyvin persoonalliseksi tapaukseksi. Vivi on ensinnäkin hyvin itsenäinen. Muiden pentujen kanssa ei ole mitään aitauksia tarvittu, ne ei ole kauas äidistään lähteneet. Vivin kanssa aitaukset olivat valmiina, mutta edes ne eivät pitele tätä karkulaista pihan puolella. Sekunniksi käännät selän ja tämä viilettää jo aidan toisella puolen kohti uusia seikkailuja. Aitojen vahvistus on työnalla ja puolet tontin ympäryksestä on jo vahvistettu tiheäverkkoisella aidalla. Kiitos Vivi, piha ei näyttänytkään vielä tarpeeksi hölmöltä. Seikkailuillaan Vivi ei myöskään kuule mitään. En ole ikinä törmännyt pentuun, joka pystyy vastustamaan mun vinkulelulta kuulostavaa ääntäni. Vivi pystyy. Tai sitten se ei vaan oikeasti kuule. Ehkä se katoaa siihen samaan autismimaailmaan, mihin Dodderskin pentuna katosi kukkia haistellessaan?

Kuitenkin omalla tapaa Vivi on ollut myös mun pennuista helpoin. Se on ollut tulostaan asti hyvin perillä sisäsiisteydestä. Se on myös hyvin mielyttävän rauhallinen luonteeltaan, vaikka toki leikkiessään riehaantuu, niinkuin pennun kuuluukin. Jännittävä seurata millaiseksi tuo tuosta kasvaa!





Erkkareita, kisoja ja muuta pölinää
Syksystä on tulossa kovaa vauhtia koiraisa ja tapahtumarikas. Viime viikonloppu vietettiin Iitissä Siperianhuskyjen erikoisnäyttelyissä Reiksun, Dodderssin ja Havun kanssa. Tuomarit olivat tällä kertaa Skotlannista ja erittäin tiukkoja arvosteluissaan, eikä ERIÄ (erinomainen) hirveästi jaeltu, vaan valtaosa sai H:ta (Hyvä) ja EH:ta (erittäin hyvä). Omien koirieni tuloksiin olen erittäin tyytyväinen.

Reiksu AVO EH
Keskikokoinen 2-vuotias, maskuliininen pää, hyvin asettuneet korvat, hyvin kaareutunut kaula, hyvä ruumiinkunto, hyvät mittasuhteet, hyvät kulmaukset, hyvä villa.

Dodders NUO EH
Vahva maskuliininen pää, hyvä rinnan syvyys, hyvä ryhti, hyvä vatsalinja, hieman kapea lantio, hyvä hännän kiinnittyminen

Havu PEN 4
Hieman raskas pää, hyvin asettuneet korvat, hyvä kaulan pituus, hyvä ylälinja, häntä kiinnittynyt hieman ylös


Mia esittämässä Reiksua :)

Ylväs Pumppers!

Ensi viikonloppuna olisikin sitten Jämin syyskisat ja niihin lähdetään Tomorrow's Fighterin Mian kanssa kimppatiimillä. Reiksu pääsee siis juoksemaan isukkinsa kanssa valjakkoon! Marraskuussa olisi myös tarkoitus käydä vihdosta viimein kasvattajakurssilla, jos olisi sitten oma kennelnimi siinä vaiheessa, kun Havu pyöräyttää ekan vahinkopentueensa veljensä kanssa *KOPKOP*